Kirjoitan

sana sanalta

lause kerrallaan

välillä poistaen sanan

kokonaisen lauseen

ajatukseni sekoaa

rytmikin katoaa.

Tuleeko valmista ollenkaan?

Haluaisin runosta kauniin

kuin valssin, tangon askeleet,

en kissanpolskaa,

en kuin harakanvarpaita

puhtaalla hangella

tälle lähes tyhjälle

hitaasti täyttyvälle paperille.

Aivan kuin tanssin askeleita

opettelen, rytmiä kuuntelen,

partnerin varpaille astuen.

Uudestaan ja uudestaan.

Hiljaa hyvä tulee, ennen sanottiin.

En kuitenkaan millään malttaisi,

odottaminen on vaikeaa.