Irja Ranen Naurava neitsyt sai Finlandia- palkinnon 1996 ja mielestäni ansaitusti.

Kirjassa on kolme erilaista tarinaa, joita yhdistää Neitsyt Marian ihmeitä tekevä kuva. Ensimmäisessä tarinassa, joka on ehdottomasti paras, hurskas Lydia Laurentintytär joutuu oikeuteen syytettynä vääräuskoisuudesta. Hän muistelee elämäänsä, töitään ja uskoaan yrittäessään puhdistautua syytöksistä.

Elämä ilman miestä miesten maailmassa on Ranen kuvaamana erittäin raaka, mutta samalla kaunis ja monivivahteinen. Luonnon kuvaukset, kukat, metsät, vuoret ja kaikenlaiset itikat, ovat raikkaita ja selväsanaisia.

Lydian puhekieli on maalaisen vanhan naisen puhetta ilmeisesti noin 1300-1400- luvulta, kun taas toiset kaksi tarinaa, Bartolomeuksen ja rehtori Kleinin, ovat kirjakieltä ja etenkin rehtorin tarina lähempänä nykyaikaa.

Irja Ranen tapa kytkeä kertomukset toisiinsa Neitsyen kuvan kautta on kiehtova. Kirjan kieli on runsasta, ja etenkin Lydian puhe hurmasi.

Kirjan kieli ja kuvaukset tuovat mieleen Mika Waltarin Sinuhen. Molemmat ovat upeita lukuelämyksiä. Suosittelen.