Ei hän metsässä majaile,

ei autiolla saarella,

eikä aavikolla.

 

Eikä hän kaukana asu,

ei uudesta Yhtiönkadusta,

ei ulkoa valaistusta kirkosta,

eikä markettien valoista sisällä,

mutta aikojen takana muista tiloista,

vaikkapa ikuisen myllyn jauhinkivistä,

seisovan veden ja vanhan padon partaalla.

 

Kotokujalla erakko asuu,

mutta monien ohituskaistojen

ja ihmisistä erottavan mäen takana,

ennen alikulkua ja viimeistä liittymää.

 

Siellä se erakko asustaa,

eikä hän muualle muuttaisi,

paitsi lapsuuden portaita pilviin

ja pilven siivin vieläkin ylemmäksi,

yhä valoisempiin tiloihin ja peilisaleihin,

                                                  siellä jossakin,

                                              jossakin yläpuolella...